Historiaa

Himmeli on perinteisesti rukiinoljen pätkistä koottu, tavallisesti perusmuodoiltaan pyramidimainen rakennelma, joka ripustetaan joulukoristeeksi kattoon.

Himmeliä on pidetty alkuperältään suomalaisena koristeena, mutta oikeastaan se juontaa juurensa muualta pohjois- ja keskieuroopasta. Himmelin nimikin tulee ruotsin sanasta ”himmel”, joka tarkoittaa taivasta. Suomessa himmeleitä esiintyi ensin Lounais-Suomen vanhoilla asumisalueilla, josta ne myöhemmin levisivät aina Karjalaan ja Oulun korkeudelle asti. Tiettävästi idea himmeliin on tullut kirkkojen kynttiläkruunuista. Ihmiset näkivät niitä kirkkomatkoillaan ja alkoivat sommitella oljista samantyylisiä koristeita.

Himmelin ollessa nykyajan ihmisille vain perinteinen joulukoriste oli se ennen hyvän sadon takaava onnenkalu. Jouluna tuvan kattoon ripustetun himmelin koolla oli myös merkitystä: isommalla himmelilllä uskottiin saatavan isomman sadon. Satoa taattiin ripustamalla himmeleitä myös toisiin huoneisiin tai pitämällä sitä katossa aina juhannukseen saakka.

Valmistus kuului ennen aina nuorison, erityisesti tyttöjen, jouluaskareisiin. Hollolan seudulla tytöt menivät rakentamaan himmeleitä saunomisen jälkeen saunaan, jossa kosteus ja lämpö tekivät oljet käsittelykelpoisiksi. Kylän nuoret miehet liittyivät seuraan ja näin tekoon liittyi myös kylän nuorison seurustelutapoja.

Nykyiset himmelit ovat selkeitä, pelkästään oljista koottuja koristuksia, kun taas ennen himmelit koristeltiin paperikukin, munankuorin, villatilkuin, paperisuikailein, rukiintähkin ja peilinpaloin. Eroa oli myös oljen laadussa. Himmeleihin ripustettiin tuohuksen avulla kynttilöitä, joten oljen tuli olla paksua, jotta himmelistä saatiin riittävän vahva kestääkseen koristeiden painon. Himmeliä käytettiin ajoittain myös hääjuhlan koristeena, jolloin se oli koristeltu näyttävästi peilinpaloin ja paperisuikalein.

Joulukuusen rantautuessa Suomeen 1800-luvulla alkoivat himmelien tekotavat unohtua. 1930- ja 1940-luvuilla alkoivat naisjärjestöt levittää himmelien teko-ohjeita siinä toivossa, että vanha perinteinen koriste saataisiin paikalle, jonne se aikoinaan kuului. Näissä uusissa ohjeissa ei käytetty ollenkaan lisäkoristeita, joten nykyihmiset vieroksuvat tätä vanhaa tyyliä koristella himmelit.

Entisaikaan himmeli uusittiin aina joka jouluksi, kun taas nykyisin himmelit pakataan huolella ja käsitellään varoen, jotta ne säilyisivät aina vuodesta toiseen tuomaan iloa jouluun. Himmeliä ei ole kuitenkaan periaatteessa sidottu mihinkään vuodenaikaan , joten sitä voi pitää esillä milloin tahansa, ikään kuin huoneen koruna.